Omatalo(?)

Tämän tekstin luonnos on kirjoitettu jo joskus syksyllä, mutta ei vaan ole tuntunut omalta saatikka valmiilta julkaisua varten. Mutta ehkä tämä nyt, kun talo on kiuasta vaille valmis, alkaisi olla ajankohtaista julkaista.

Eli mistä se omakotitalo ajatus lähti? Siihen minä en osaa vastata, eikä sen puoleen enää varmaan miehenikään. Hän sai jostain reilu vuosi sitten päähän piston, että nyt aletaan rakentamaan omaa taloa. Ja kun tuon ajatuksen hän sai, ei päätä ollut enää kääntäminen. Eikä sen puoleen, kyllä se ajatus minulle sopi, mikäli raha asiat saataisiin järjestykseen. Ja nehän järjestyi.

Projekti siis lähti käyntiin reilu vuosi sitten. Ensimmäinen haaste oli, kun selvitettiin mihin se talo nyt sitten rakennetaan. Mihin se onnistuisi maaperän puolesta jne.? Mutta niin vain talon paikka löytyi, ja vieläpä veden äärestä. Tuo onkin sellainen asia, mitä en ollut koskaan ajatellut. Eihän minun koskaan pitänyt edes rakentaa, saatikka sitten järven rantaan.

 Sieltä mäen päältä se talon paikka sitten löytyi,
Vaikka hankalahan  sitä oli tuonne metsän keskelle kuvitella

Kuvien välillä lienee aika tasan kaksi vuotta, ja siellä tuleva koti nyt sitten on

Seuraavaksi alkoikin sitten loputon tarjousten kalastelu savotta. Erilaisten kirvesmiesten ja talotoimittajien juttusilla istuttiin kymmeniä tunteja vääntämässä pohjaratkaisusta, toimitussisällöistä, hinnasta. Tulisiko talo muuttovalmiina, sisustusta vaille vai säältä suojaan? Tuleeko elementteinä, paikan päällä kasattuna vai pitkästä tavarasta? Lista oli loputon. Ja, kun alkuun tietämys talotekniikasta oli käytännössä pyöreä 0.

Ja sitten, kun jokaisella talotoimittajalla oli omat myyntivalttinsa: yhdessä lisäkulmat taloon ei tuoneet lisä hintaa, toisella oli erilainen eriste, kolmannella oli oma arkkitehti piirtämässä kuvat jne. Päätä siinä sitten mikä on tärkeää ja mikä ei. Ja kun jokaisen firman myyjä oli omanlaisensa. Vaikkakin kaksi päätyyppiä näistä selvästi oli erotettavissa: ne myyntityön ammattilaiset ja sitten rakennuspuolen ammattilaiset.

Myyntityön ammattilaiset oli aina huolitellun oloisia siisteissä sisätoimistoissaan puvut päällä. Tiesivät myymästään tuotteesta kaiken nippelitiedon ja tunsivat edustamansa firman. Sitten taas oli niitä rakennusmestareita ja kaivinkonekuskeja sun muita. Hiukan vielä sahanpurua takin kauluksessa. He osasivat itse rakentamisesta kertoa ummet ja lammet, mutta myyntitaidot oli niin ja näin. Niin ja heiltä olisi löynyt milloin naapurin Pena ajamaan kaivinkonetta tai veljenpoika Masa muuramaan takkaa.

Pian kävi hyvin selväksi, että 1,5 tuntia/palaveri menee väkisin ja 2 palaveria päivässä on ehdoton maksimi minkä jaksaa. Siinä vaiheessa yleensä uutta tietoa oli jo tullut niin paljon, että tietoähky oli taattu, oli se myyjä millainen hyvänsä. Eikä sillä myyjällä sitten loppu pelissä niin suurta merkitystä sen talovalinnan kannalta sitten ehkä ollut. Eniten valintaan vaikutti varmasti toimitussisällön ja hinnan kohtaaminen. Se kuka pystyi tinkimisen jälkeen tarjoustaan kirimään eniten.

Mutta mitä tuosta prosessista opittiin. Toimitussisältöihin kannattaa todella perehtyä. Ja niistä omista visioista pitää todella hanakkaan kiinni, sillä myyjät kyllä yrittää ostajan päätä kääntää aina firman kannalta parhaaseen suuntaan. Eli mahdollisimman kalliisiin ratkaisuihin.

Tuo vaihe toki oli vasta alkusoittoa sille, mitä viimeinen vuosi on sisältänyt. Rakennuslupahan me saatiin 10.5.2017. Ja siitä asti sitä on muutamaa loman pätkää lukuun ottamatta rakennettu jotain joka päivä, jos ei fyysisesti niin sitten suunniteltu kotona.

Nyt kuitenkin ollaan, kuten jo aiemmin mainitsin, siinä pisteessä, että puuttuu enää saunan ovi ja se kiuas. Pientä vääntöä viran omaisten kanssa ja eikun muuttamaan. <3 Sitten vaan suunnittelemaan pihoja, kun tuo lumen paljous vaan sulaisi :D