Kevättä rinnassa

Viime postauksessa mainitsin, että kaikkea jännittävää on tulossa. Tapahtuikin sitten ilmeisesti niin paljon kaikkea jännittävää, että en ole kerennyt tänne niistä kirjoittamaan. Halu on ollut kyllä kova, on vain inspiraatio ja aika puuttunut. Mutta nyt olen vakaasti päättänyt, että muutos tähän on tehtävä. Jopa niin vakaasti, että hankin uuden tietokoneen, jolla kirjoittaa. :D


Mutta nyt nopeasti niistä viime vuoden käänteistä ja ehkä hiukan alku vuodenkin käänteistä. Voidaan sitten keskittyä muuhun.


Eli Ketoilusta kirjoitin viimeksi. Se kokeilu olikin paras tähän astisista ruokavalio kokeiluista. Tulosta tulikin mukavasti, -5kg reiluun kuukauteen, jos en nyt ihan väärin muista. Ja olihan tuolle painon pudottamiselle syynsä ja tavoitteensa. Sillä astelin 7.9. avioliittoon. <3 Ja tuo lienee se suurin ja jännittävin käänne viime vuodelle.


Eli silloin, kun 3 vuotta sitten (itse asiassa päivälleen) palasin Kiinan vaihdosta, muutin aviomieheni nurkkiin pyörimään. Koditon, kun olin. Siitä meni reilu vuosi, kun rakennusluvan saatuamme mentiin kihloihin. Naimisiin menosta yhdessä tuumin päätetiin keväällä 2018 ja hääpäiväksi lyötiin 8.9. Vaikka loppu pelissä maistraatissa sormuksia vaihdetiinkin 7.9. Juhlat juhlittiin sitten 8.9.



Onnelliset vastanaineet Maistraatin portailla. <3
Tuossa kohtaa juhlapäivää ei vielä jännittänyt
 morsianta, eikä näköjään Kaasoakaan. :P





Hotellin terveyhdys honeymoonerseille :D

No, häät oli ja meni. Ehdottomasti elämäni parhaita ja tunne rikkaimpia päiviä. Paljon se vaati työtä, DIY häiksi niitä nimittäin voisi nimittää, mutta kyllä se kannatti. En usko, että juhlista olisi sen paremmat tulleet, vaikka rahaa olisi käyttänyt tuplat tai jopa triplat.

Häiden jälkeen paettiin todellisuutta piiloon kahdeksi viikoksi Mallorcan lämpöön. Kelit suosi ja All Inclusive mahdollisti sen, ettei nälkä päässyt yllättämään. Vaikkakin siinä aika äkkiä Keloilukin unohtui.

 


Loman jälkeen paluu arkeen tapahtuikin sitten ryminällä. Uusi työpaikka toi lievästi sanottuna haastetta. Toki työmatka lyheni yhden 40 kilsaa ja työaika sekä työnkuva pysyi samana, mutta muuta yhteläisyyttä ei sitten ole ollutkaan. Työmäärä vähintään triplautui päivää kohden. Vaikka eipä se minua haittaa, pieni kiire pitää mielen virkeänä.


Talvi onkin mennyt töitä tehdessä, kotia pyörittäessä ja enempi vähempi treenaillessa. Mitään maata mullistavaa ei ole päässyt tapahtumaan. Ei kehon muokkauksen saralla, eikä kyllä muutenkaan. Nyt vain odotellaan, että lumet sulaisi ja pääsisi pihaa sekä autotallia rakentamaan.


Munarikasta pääsiäistä ja aurinkoista kevään odotusta <3
xoxo

Kommentit