Ihmiset harrastaa mitä kummallisimpia asioita. Toiset nostelee rautaa hikisenä punttisalilla. Toiset ui 20 metristä uima-allasta päästä päähän aina uudelleen ja uudelleen. Toiset sotkee kallista paperia vielä kalliimmilla väreillä. Minä taas teen muovikassillisia lapasia, kaulahuiveja ja villasukkia enkä tiedä kenelle ne edes tulee. Ja toki yritän saada viimeset 7 ylimääräistä kiloa pois. (Kyllä ekat 7,2 kiloa saatu pois :p)
No miksi ihmiset sitten tekee näitä kaikkia asioita? Koska he tykkäävät niistä asioista, harrastaminen tekee heidät iloisiksi. Mutta entäs siinä vaiheessa kun harrastukset ei tee enää sinua iloiseksi?
Itse aloin neulomaan aktiivisesti lukiossa. Silloin suunnittelin neuleet aina tietylle ihmiselle, lähimmäiselle. Lahjoiksi. Mutta nykyään, neulon unohtaakseni.
Elämässäni on liian monta uutta asiaa, mikään ei ole yksi ja uusi hieno asia. On yksi iloinen uutinen, uusi AMK koulupaikka, on yksi pelottava epäily, reumaepäily, on uusi työ, työ oman alan parissa, uusi tapa laihduttaa, 1.9. alkaa 3 kuukauden uusi dieetti. Mutta yksi asia säilyy, neulominen ja asiat jotka yritän neulomisella unohtaa.
Joten en enää taida rakastaa neulomisesta neulomisen takia. Okei myös laihduttamieni kilojen antamasta ilosta on hävinnyt se terävin huippu. Ja siihen on myös syy. Iloitsen yksin joka grammasta. Rakkaus lajiin on hävinnyt, enkä tiedän kuinka monta lankakiloetriä sitten.
Mutta nyt saa loppua vuodatus, seuraava postaus (ensi viikolla, lupaan) on uudesta/uusista hymyä huulille nostattavasta neulomis tyylistä ja neuleista. :)
Kiitos ja anteeksi! *pus*
No miksi ihmiset sitten tekee näitä kaikkia asioita? Koska he tykkäävät niistä asioista, harrastaminen tekee heidät iloisiksi. Mutta entäs siinä vaiheessa kun harrastukset ei tee enää sinua iloiseksi?
Itse aloin neulomaan aktiivisesti lukiossa. Silloin suunnittelin neuleet aina tietylle ihmiselle, lähimmäiselle. Lahjoiksi. Mutta nykyään, neulon unohtaakseni.
Elämässäni on liian monta uutta asiaa, mikään ei ole yksi ja uusi hieno asia. On yksi iloinen uutinen, uusi AMK koulupaikka, on yksi pelottava epäily, reumaepäily, on uusi työ, työ oman alan parissa, uusi tapa laihduttaa, 1.9. alkaa 3 kuukauden uusi dieetti. Mutta yksi asia säilyy, neulominen ja asiat jotka yritän neulomisella unohtaa.
Joten en enää taida rakastaa neulomisesta neulomisen takia. Okei myös laihduttamieni kilojen antamasta ilosta on hävinnyt se terävin huippu. Ja siihen on myös syy. Iloitsen yksin joka grammasta. Rakkaus lajiin on hävinnyt, enkä tiedän kuinka monta lankakiloetriä sitten.
Mutta nyt saa loppua vuodatus, seuraava postaus (ensi viikolla, lupaan) on uudesta/uusista hymyä huulille nostattavasta neulomis tyylistä ja neuleista. :)
Kiitos ja anteeksi! *pus*
Kommentit
Lähetä kommentti