Diettaajan arki. Voisi kuvitella, että päässä pyörii vain ja ainoastaan nälkä, ruoka ja vaa'an lukema. Mutta niin se ei ainakaan itsellä ole.
Nälkää en ole tuntenut luoja paratkoon kunnolla varmaan, kun Cambridgen ensimmäisellä kahdella viikolla. Muuten koko puoli vuotta on mennyt aika kivuttomasti. Vaikkakin meiliteot on aivan toinen juttu.
Se ruoka on kyllä mielessä varsinkin alkuun ihan jatkuvasti. Miettii mitä saa syödä, milloin pitää syödä, miten kuskaa eväät mukana, syönkö koulu lounaan vai pitääkö keksiä jotain muuta jne. Plus, että sitten pitää vielä ruokapäiväkirjaa. Miettii mitä söin ja kuinka paljon joka ruokailu kerran jälkeen. Siinä on hommansa.
Ja sitten se vaa'an lukema. No, kyllähän se mietityttää jos lukema on hivunnut väärään suuntaan tai junnaa paikallaan. Mutta itse harvemmin stressaa sitä. Vaateet ja peilikuva kertoo enemmän. Välillä salilla onkin kivaa juuri siksi, että niitä peilejä on niin paljon. Näkee tulokset kunnolla. :)
Mikä itselle tässä arjessa on tuottanut eniten ongelmaa viime aikoina on, että en muista syödä. Kuulostaa hullulta, että ei muista syödä vaikka kalorimäärällisesti ruokaa on edelleen todella vähän. Mutta niin vain käy, harvase viikko, ihmettelen miksi väsyttää ja suututtaa, kunnes tajuan että apua, olisi pitänyt syödä jo tunti tai jopa kaksi sitten. :'D
Ja sitten toinen ongelma. En muista ottaa eväitä mukaan. Saatan illalla jo kasata kaiken kauniisti keittiön pöydälle odottamaan, mutta treenien jälkeen salilla sheikeriä etsiessä, muistan että siellähän se pöydällä odottelee kassiin pääsyä. Toinen vaihtoehto on, että ei ole muistanut laittaa sheikkeriin vettä eikä sitä ole välipala aikaan saatavilla. Siinä vaiheessa ei auta kun turvautua varasuunnitelmaan ja napata protsku patukka tai rahka jostain matkan varrelta.
Mitä sitten tulee siihen, että mitä päässä pyörii.. Tällä hetkellä niin paljon, että meinaan hulluksi tulla. Koulusta vaatimattomat 15 kpl ryhmätöitä/itsenäisiä ja tentit päälle. Treenit, syömiset, muutamat ihmissuhde koukerot ja huonosti nukutut yöt, kun ympätään samaan päähän nii ei voi kun todeta, että hienosti. Mutta onneksi on ne treenit. Aivot on hiljaa niin kauan ku johonkin lihakseen koskee. :)
Mutta nyt valmistautumaan illan tanssitreeneihin. :) Saatte yhden kuvan tähän loppuun.
Erittäin sateisen tiistain piristys, kun sai kaksi tuntia rentoutua kampaajalla. <3
Seuraavaan kertaan *pus*
Nälkää en ole tuntenut luoja paratkoon kunnolla varmaan, kun Cambridgen ensimmäisellä kahdella viikolla. Muuten koko puoli vuotta on mennyt aika kivuttomasti. Vaikkakin meiliteot on aivan toinen juttu.
Se ruoka on kyllä mielessä varsinkin alkuun ihan jatkuvasti. Miettii mitä saa syödä, milloin pitää syödä, miten kuskaa eväät mukana, syönkö koulu lounaan vai pitääkö keksiä jotain muuta jne. Plus, että sitten pitää vielä ruokapäiväkirjaa. Miettii mitä söin ja kuinka paljon joka ruokailu kerran jälkeen. Siinä on hommansa.
Ja sitten se vaa'an lukema. No, kyllähän se mietityttää jos lukema on hivunnut väärään suuntaan tai junnaa paikallaan. Mutta itse harvemmin stressaa sitä. Vaateet ja peilikuva kertoo enemmän. Välillä salilla onkin kivaa juuri siksi, että niitä peilejä on niin paljon. Näkee tulokset kunnolla. :)
Mikä itselle tässä arjessa on tuottanut eniten ongelmaa viime aikoina on, että en muista syödä. Kuulostaa hullulta, että ei muista syödä vaikka kalorimäärällisesti ruokaa on edelleen todella vähän. Mutta niin vain käy, harvase viikko, ihmettelen miksi väsyttää ja suututtaa, kunnes tajuan että apua, olisi pitänyt syödä jo tunti tai jopa kaksi sitten. :'D
Ja sitten toinen ongelma. En muista ottaa eväitä mukaan. Saatan illalla jo kasata kaiken kauniisti keittiön pöydälle odottamaan, mutta treenien jälkeen salilla sheikeriä etsiessä, muistan että siellähän se pöydällä odottelee kassiin pääsyä. Toinen vaihtoehto on, että ei ole muistanut laittaa sheikkeriin vettä eikä sitä ole välipala aikaan saatavilla. Siinä vaiheessa ei auta kun turvautua varasuunnitelmaan ja napata protsku patukka tai rahka jostain matkan varrelta.
Mitä sitten tulee siihen, että mitä päässä pyörii.. Tällä hetkellä niin paljon, että meinaan hulluksi tulla. Koulusta vaatimattomat 15 kpl ryhmätöitä/itsenäisiä ja tentit päälle. Treenit, syömiset, muutamat ihmissuhde koukerot ja huonosti nukutut yöt, kun ympätään samaan päähän nii ei voi kun todeta, että hienosti. Mutta onneksi on ne treenit. Aivot on hiljaa niin kauan ku johonkin lihakseen koskee. :)
Mutta nyt valmistautumaan illan tanssitreeneihin. :) Saatte yhden kuvan tähän loppuun.
.JPG) |
| Ihana uusi tukka. <3 By Jenni (Kuva vääristää väriä, on enempi tuhkan värinen) |
Seuraavaan kertaan *pus*
Kommentit
Lähetä kommentti