Taas minä päädyin teille kirjoittamaan, mutta olen tullut siihen loppu tulokseen, että silloin pitää kirjoittaa, kun on asiaa. Ja nyt sitä tuntuu olevan.
Edellisessä tekstissä mainitsinkin hieman, että pään sisällä on käynnissä aikamoinen myrsky. Koko ajan aivoa käyvä hiukan ylikierroksilla ja yhteen asiaan kunnolla keskittyminen on jo kohtuullisen haastavaa.
Kun on taustaa uniongelmien kanssa, niin mikään ei ole niin energiaa vievää kuin sängyssä pyöriminen, unen odottelu ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman elämään liittyvän läpikäynti yön pikkutunneilla. Ja sitä tämä arki on ollut jonkin aikaa jo. Kun uni ei tule niin sitten suunnitellaan sängyssä selällään viikon ruoat, treenit, milloin teen minkäkin itsenäisen tehtävän, miten ne tehtävät teen ja mitä niihin tulee. Useinkaan en kyllä aamulla muista, mitä on tullut suunniteltua, mutta tulipahan valvottua.
Meillä ei siis koulussa ole lähiopetusta ollut oikeastaan koko syksynä kuin 15-20 tuntia viikossa. Parhaimmillaan on kolmena päivänä käyty neljä tuntia istumassa ja muuten sitten sitä "itsenäistä opiskelua". Se tietää sitä, että joka kurssista on ryhmätyö tai neljä ja osa kursseista tehdään verkkokursseina joiden tehtävien teko vie 5-8 tuntia kappale. Sitten kun kaikkien palautuspäivät sattuu samalla viikolle niin kylläpä siinä saa kalenteria ja punakynää käytellä. Tätähän se opiskelu nykypäivänä, että ei passais valittaa, mutta auditiivisena oppijana tämä vaatii todella paljon aivotyötä.
Vaikka koulu onkin minun päätoimi tällä hetkellä, on minulla "työkin", PartyLite. Sitä tulee mietittyä aina muutamia päiviä ennen kutsuja, mitä ottaa mukaan, onko tulossa vieraita, paljonkohan sitä myyntiä tulee jne. Ihan puhtaasti stressaa tuleeko tulosta vai ei. Ja toki se raha mietityttää muutenkin. Pitäisi saada laskut maksettua ja nauttiakin elämästä välillä. Mutta onneksi sentään tähän asti olen saanut kaikki laskut ja vuokran joka kuukausi maksettua ja vielä ruokaakin on kappiin löytynyt.
Sitten toki dieettaus ja treenaaminen mietityttää. Miettii osittain sitä miten koulutöiltä ehtii treenata ja toisaalta, että viekö se treenaus liikaa aikaa koulutehtäviltä. Sitten mielessä pyörii mitä treenaa ja milloin, olisiko tänään salipäivä ja huomenna aerobinen vai toisin päin, paljonko niitä kaloreita paloi hauispäivänä ja paljonko Puijon portaita ravatessa. Ja sitten se paino, jota tuskin tarvitsee avata sen kummemmin. Stressataan sitä tippuuko se vai ei.
Ja sitten ne ah niin rakkaat ihmissuhdesotkut. Tällä hetkellä ei sen suurempia ole. Hirveästi uusia ihmisiä vain, joista ei tiedä onko ne kavereita vai hyvänpäivän tuttuja, lintuja vai kaloja. Yksi uusi ystävä on elämääni kävellyt tänä syksynä. Hänen kanssaan tulee jaettua iloja ja suruja kohtuullisen paljon. Näitä keskusteluja miettii sitten jonkin verran. Ihan osittain siksi että ei tulisi mietittyä niitä koulutöitä.
Pään sisäinen kaaos on siis todellakin jo kohtuullisen rasittava. Tästä johtuenkin se off-painike aivoille olisi luksusta. Toki saahan esimerkiksi alkoholilla aivot sammumaan kohtuullisen tehokkaasti, mutta ei sekään aina eikä todellakaan dieetin yhteydessä ole vaihtoehto. Treenauskin toimii, mutta kun niitä lepopäiviäkin pitäisi pitää.
Mutta eiköhän se tästä. Jouluun mennessä siis kaikki tällä hetkellä kesken olevat opintojaksot pitää olla suoritettuna, sillä joulun jälkeen lähdetään kentälle. Ja sehän tarkoittaa, että lähes kolmen viikon joululoman saa lomailla, joulun jälkeen saa 3 viikkoa tehdä käytännön hommia ja vasta sitten mietitään lisää niitä itsenäisiä ja muita projekteja. :)
Nyt toivottelen mukavaa ja lumista viikon jatkoa. :) *pus*
PS. Tämän pään sisäisen sotkun ja stressin on huomannut jo muutkin kuin minä itse. Tänään rakas Suski tuli käymään. Mukanaan hänellä oli nätisti sellofaaniin pakattu irtoteepussi ja teen nimi oli Anti-Stress. Olen kuulemma sen tarpeessa. :'D (Kiitos rakas huolenpidosta. <3)
Edellisessä tekstissä mainitsinkin hieman, että pään sisällä on käynnissä aikamoinen myrsky. Koko ajan aivoa käyvä hiukan ylikierroksilla ja yhteen asiaan kunnolla keskittyminen on jo kohtuullisen haastavaa.
Kun on taustaa uniongelmien kanssa, niin mikään ei ole niin energiaa vievää kuin sängyssä pyöriminen, unen odottelu ja kaiken mahdollisen ja mahdottoman elämään liittyvän läpikäynti yön pikkutunneilla. Ja sitä tämä arki on ollut jonkin aikaa jo. Kun uni ei tule niin sitten suunnitellaan sängyssä selällään viikon ruoat, treenit, milloin teen minkäkin itsenäisen tehtävän, miten ne tehtävät teen ja mitä niihin tulee. Useinkaan en kyllä aamulla muista, mitä on tullut suunniteltua, mutta tulipahan valvottua.
Meillä ei siis koulussa ole lähiopetusta ollut oikeastaan koko syksynä kuin 15-20 tuntia viikossa. Parhaimmillaan on kolmena päivänä käyty neljä tuntia istumassa ja muuten sitten sitä "itsenäistä opiskelua". Se tietää sitä, että joka kurssista on ryhmätyö tai neljä ja osa kursseista tehdään verkkokursseina joiden tehtävien teko vie 5-8 tuntia kappale. Sitten kun kaikkien palautuspäivät sattuu samalla viikolle niin kylläpä siinä saa kalenteria ja punakynää käytellä. Tätähän se opiskelu nykypäivänä, että ei passais valittaa, mutta auditiivisena oppijana tämä vaatii todella paljon aivotyötä.
 |
| JepJep! |
Sitten toki dieettaus ja treenaaminen mietityttää. Miettii osittain sitä miten koulutöiltä ehtii treenata ja toisaalta, että viekö se treenaus liikaa aikaa koulutehtäviltä. Sitten mielessä pyörii mitä treenaa ja milloin, olisiko tänään salipäivä ja huomenna aerobinen vai toisin päin, paljonko niitä kaloreita paloi hauispäivänä ja paljonko Puijon portaita ravatessa. Ja sitten se paino, jota tuskin tarvitsee avata sen kummemmin. Stressataan sitä tippuuko se vai ei.
Ja sitten ne ah niin rakkaat ihmissuhdesotkut. Tällä hetkellä ei sen suurempia ole. Hirveästi uusia ihmisiä vain, joista ei tiedä onko ne kavereita vai hyvänpäivän tuttuja, lintuja vai kaloja. Yksi uusi ystävä on elämääni kävellyt tänä syksynä. Hänen kanssaan tulee jaettua iloja ja suruja kohtuullisen paljon. Näitä keskusteluja miettii sitten jonkin verran. Ihan osittain siksi että ei tulisi mietittyä niitä koulutöitä.
Pään sisäinen kaaos on siis todellakin jo kohtuullisen rasittava. Tästä johtuenkin se off-painike aivoille olisi luksusta. Toki saahan esimerkiksi alkoholilla aivot sammumaan kohtuullisen tehokkaasti, mutta ei sekään aina eikä todellakaan dieetin yhteydessä ole vaihtoehto. Treenauskin toimii, mutta kun niitä lepopäiviäkin pitäisi pitää.
Mutta eiköhän se tästä. Jouluun mennessä siis kaikki tällä hetkellä kesken olevat opintojaksot pitää olla suoritettuna, sillä joulun jälkeen lähdetään kentälle. Ja sehän tarkoittaa, että lähes kolmen viikon joululoman saa lomailla, joulun jälkeen saa 3 viikkoa tehdä käytännön hommia ja vasta sitten mietitään lisää niitä itsenäisiä ja muita projekteja. :)
Nyt toivottelen mukavaa ja lumista viikon jatkoa. :) *pus*
PS. Tämän pään sisäisen sotkun ja stressin on huomannut jo muutkin kuin minä itse. Tänään rakas Suski tuli käymään. Mukanaan hänellä oli nätisti sellofaaniin pakattu irtoteepussi ja teen nimi oli Anti-Stress. Olen kuulemma sen tarpeessa. :'D (Kiitos rakas huolenpidosta. <3)
Kommentit
Lähetä kommentti