Pitkään tuli sekä treenattua että punnittua ja syötyä näitä "fitness"/ laihdutus ruokia yksin. Sai nauttia yksin salilla, mutta eipä niitä penkkipunnerrus ennätyksiäkään yksin alettu kokeilemaan, ei ilman varmistajaa. Yksin sai kirota yksipuolista ruokavaliota ja vaa'an kanssa tapella.
Syksy on tuonut kaivatun muutoksen molempiin, treenaukseen ja syömiseen. Olen siis saanut seuraa. :)
Salilla meitä käy nykyisin kimpassa hiukan päivästä riippuen kolme. Suski rakas ystäväni ja rakas kihlattuni. Suskin kanssa mennään samalla ohjelmalla, joten koko ajan on seuraa ja se varmistaja isommissa paikoissa. Mieheni sitten puuhailee omiaan ja välillä irvistelee minulle peilien välityksellä. :p
Tuo tämä toki omat haasteensakkin. Ei voi mennä salille sillon kuin siltä tuntuu. Ja Kolmen ihmisen aikataulujen yhteen sovittaminen tuntuu välillä suorastaan toivottomalta, mutta tähän päivään asti ollaan onnistuttu ihan yllättävän hyvin. :)
Ruokailujen suhteen "sijaiskärsijäksi" eksyi myös oma mieheni. Hän aloitti sali harrastuksensa uudelleen tänä syksynä ja ruokavalio remontti oli enemmän kuin tarpeen. Nyt hän siis syö minun kanssani muokatuin SD ohjein. Eli yhdessä illalla paistetaan lihat, väännetään salaatit, punnitaan ja purkitetaan 5 ateriaa joka päivälle.
Aika hurja hommahan siinä on, eikä todellakaan ole ilmaista, kun rahkaa menee noin kilo päivään (ja minulle laktoositonta.) Mutta on kannattanut. Mies on saanut massaa, minun paino jatkaa tippumistaan, kummallakaan ei ole päivisin nälkä ja lihas tuntuu kasvavan. Toki miehen lihaskasvua edistää fyysinen työ, treenaustausta ja lisäravinteet, mutta myös minulla, jonka päivät menee koulunpenkillä tai tietokoneella, enkä nyt dieetillä käytä lisäravinteita, tuloksia syntyy joka viikko. :)
Eli minun vastaukseni ikuisuus kysymykseen- treenaatko mielummin yksin vai seurassa- on, että seurassa. :) En kiellä etteikö yksin olisi kivaa välillä purtaa, hyvää musiikkia kuunnellen, mutta varmasti näitäkin treenejä vielä matkan varrelle tulee. :)
Kommentit
Lähetä kommentti