Iloisuus, onnellisuus, tyytyväisyys, positiivisuus... Kaikki nuo asiat tekevät jokaisen päivästä hiukan paremman ja jos oikein hyvin käy saattaa nuo fiilikset tartuttaa toiseen ihmiseen. Nuo tunteet voivat olla pienissä hetkissä, kokonaisvaltainen elämäntapa, fiilis joka puhkeaa ennalta arvaamatta, ne voivat esiintyä monissa hetkissä ja monissa eri muodoissa.
Itse olen ollut viime aikoina kohtuullisen iloinen ja onnellinen elämääni. Aina se ei ole ollut itsestäänselvyys. Elämässäni on ollut pitkiäkin aikoja, ettei ole paljon hymyilty, mutta se on aivan oma tarinansa se.
Nyt viime päivinä nuo positiiviset fiilikset ovat olleet tilanne sidonnaisia ja juuri niitä ennalta arvaamattomia hyvän olon aaltoja, jotka meinaa viedä mennessään. On vain sattunut niin mahdottoman mukavia asioita.
Eilen torstaina, olin vanhempieni luona kyläilemässä ja tuolla suurinta luksusta on lenkkikaveri. Karvainen nelijalkainen Pena. Isäni metsästyskoira. Ihan sama millainen keli on tai kuinka kiirus takaisin kaupunkiin en usko, että enää tulee reissua maalle ettenkö edes yhtä kertaa kävisi Penan kanssa juoksemassa. Sitä tuntee oikein lentävänsä sen pojan perässä, kun se innostuu vetämään.
Siitä saa hyvän vauhdin ja itsensä puskemaan aina vain kovempiin juoksu suorituksiin. Viimeisin oli oma ennätykseni noin 1km kohtuu kova tahtista juoksua. Ei varmasti monelle kummoinenkaan suoritus, mutta minulle se on uusi ennätys. :) Eli tuosta torstai aamuisesta loskan seassa käydystä lenkistä riitti virtaa aivan iltaan asti. Kotiin palatessa oli hymy herkässä sekä koiralla että minulla. :)
Toinen todella suuri onnellisuuden ja tyytyväisyyden hetki oli tänä aamuna. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti kunnon aamusalitreenillä. Olin valmiina pukuhuoneessa kotiin lähdössä jo varttia vaille 8. :D Eli treenasin noin 06.45-07.30 välisen ajan. Siitä oli loistava suunnata energiaa puhkuen kampaaja tuoliin rentoutumaan. Tuota
energiabuustia tuskin heti unohtaa. Joten varmaankin tätä tulee tehtyä toistekin.
Toki tähän kaikkeen onnellisuuteen ja iloon on myös syynä uusi tukka, kasvava rakkaus omaan ammattiin ja tämän illan tyttöjen ilta. Kuvia uudesta tukasta ja kenties tämän illan fiiliksistä sitten myöhemmin. :)
Itse olen ollut viime aikoina kohtuullisen iloinen ja onnellinen elämääni. Aina se ei ole ollut itsestäänselvyys. Elämässäni on ollut pitkiäkin aikoja, ettei ole paljon hymyilty, mutta se on aivan oma tarinansa se.
 |
Nyt viime päivinä nuo positiiviset fiilikset ovat olleet tilanne sidonnaisia ja juuri niitä ennalta arvaamattomia hyvän olon aaltoja, jotka meinaa viedä mennessään. On vain sattunut niin mahdottoman mukavia asioita.
Eilen torstaina, olin vanhempieni luona kyläilemässä ja tuolla suurinta luksusta on lenkkikaveri. Karvainen nelijalkainen Pena. Isäni metsästyskoira. Ihan sama millainen keli on tai kuinka kiirus takaisin kaupunkiin en usko, että enää tulee reissua maalle ettenkö edes yhtä kertaa kävisi Penan kanssa juoksemassa. Sitä tuntee oikein lentävänsä sen pojan perässä, kun se innostuu vetämään.
Siitä saa hyvän vauhdin ja itsensä puskemaan aina vain kovempiin juoksu suorituksiin. Viimeisin oli oma ennätykseni noin 1km kohtuu kova tahtista juoksua. Ei varmasti monelle kummoinenkaan suoritus, mutta minulle se on uusi ennätys. :) Eli tuosta torstai aamuisesta loskan seassa käydystä lenkistä riitti virtaa aivan iltaan asti. Kotiin palatessa oli hymy herkässä sekä koiralla että minulla. :)
Toinen todella suuri onnellisuuden ja tyytyväisyyden hetki oli tänä aamuna. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti kunnon aamusalitreenillä. Olin valmiina pukuhuoneessa kotiin lähdössä jo varttia vaille 8. :D Eli treenasin noin 06.45-07.30 välisen ajan. Siitä oli loistava suunnata energiaa puhkuen kampaaja tuoliin rentoutumaan. Tuota
energiabuustia tuskin heti unohtaa. Joten varmaankin tätä tulee tehtyä toistekin.
Toki tähän kaikkeen onnellisuuteen ja iloon on myös syynä uusi tukka, kasvava rakkaus omaan ammattiin ja tämän illan tyttöjen ilta. Kuvia uudesta tukasta ja kenties tämän illan fiiliksistä sitten myöhemmin. :)
Kommentit
Lähetä kommentti