Edellinen kirjoitukseni ja koulukiusaamis kaapista ulostuloni sai paljon huomiota ja tästä huomioista ei voi kuin kiittää. Kiitos, että jaksoitte tekstini lukea ja moni laittaa palautettakin. Teidän viesteistänne olen saanut uskomattomasti tsemppiä. Onneksi teidänlaisianne ihmisiä on joita meidän koulukiusattujen kohtalot kiinnostavat ja jaksatte tsempata. <3
Tällä kertaa aionkin palata hiukan tuohon edelliseen tekstiin. Kuinka olen jaksanut olla oma iteni ja pysyä itsevarmans kaikesta huolimatta?
Tuota olen itsekin välillä pohtinut, sillä kertaakaan elämäni 22 vuoden aikana en ole antanut milliäkään periksi vaan ollut 100% sellainen kuin luoja on minusta halunnut. Mikä sitten on puskenut minua eteenpäin?
Meillä kotona on aina saanut olla oma itsensä ja toteuttaa itseään. Luovalle ihmiselle itsensä toteuttaminen on ollut aina tärkeää. Oli se tekeminen sitten piirtäminen, maalaaminen, skräppäys, neulominen, kirjoittaminen, lenkkeily, saliharrastus, ratsastus, tai vaikka tietokonepelit, kaikkien tulisi saada toteuttaa itseään.
Se, että on saanut tehdä asioita joita rakastaa on puskenut monissa kiperissä tilanteissa eteenpäin. Nuorempana, ala- ja yläaste ikäisenä maalasin ja sitten isompana kirjoittaminen sekä käsityöt ovat muodostuneet oikeiksi henkirei'iksi. Eikä tule unohtaa viime syksynä aloittamaani saliharrastusta. Varsinkin nyt, kun tuloksia on alkanut tulla on itsetuntokin nostanut päätään huomattavia määriä.
Koskaan minua ei ole harrastuksieni takia syrjitty, kiusattu tai väheksytty ja sen takia juuri nuo asiat ovat auttaneet pitämään itsetunnon kunnossa, vaikka muuten onkin saanut kuraa niskaan. Edes täällä näppäimistön takana on saanut olla oma itsensä pelkäämättä ilkeitä sanoja.
Koskaan ei siis kenenkään tulisi esittää muuta kuin mitä on, vaan ylpeänä rinta rottingilla mennä tilanteisiin omana itsenään. Esittäminen vie hirveästi voima varoja eikä siitä loppu pelissä kukaan hyödy mitään.
Näillä ajatuksilla kohti uusia seikkailuita. :) *pus*
Kommentit
Lähetä kommentti