2012 sain ylioppilaslakin. Tuolloin minulla ei ollut harmainta hajua mitä haluaisin isona tehdä. Yhdeksännellä luokalla halusin lvi-insinööriksi, sitten lukiossa journalistiksi tai viestintää opiskelemaan. Kuitenkin lakin saatuani en ollut varma enää mistään, kumpikaan näistä ei tuntunut omalta.
Silloin ajattelin, että onneksi ei tarvitse vielä päättää, kun seuraavan vuoden olin suunnitellut viettäväni armeijassa kurkkusalaatit päällä. Mutta eihän se sitten niin mennytkään, 44 aamua Kajaanissa ja kyynärsauvojen kanssa porteista pihalle. Olisiko jäänyt huimat kaksi viikkoa aikaa päättää, että mitä seuraavaksi, kun kevään haut oli jo alkaneet.
Pakko oli lähteä siitä miettimään, että mikä lukion teoria aineista eniten kiinnosti. Psykologia ja terveystieto sitten oli loppu pelissä ne jotka sekä kiinnostuksen, kirjoitettujen aineiden ja arvosanojen puolesta nousivat ykkösiksi. Niinpä hakupaperit lähtivät silloin 2013 keväällä Jyväskylän yliopistoon psykologian puolelle ja Kuopion Savoniaan sairaanhoitajaksi. Mutta lisäksi vielä yhteen paikkaan.
Sillä ihmisen mieli on ovela. Viimeinen yhteishaun päivä ja silloin se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Haluan ensihoitajaksi!" Niinpä vielä yhdet hakupaperit Sakkylle ensihoitajaksi opiskelemaan. Ja sinnehän se tie sitten vei.
Amiska urani ei kuitenkaan kestänyt kuin sen yhden lukuvuoden, kun tie vei sairaanhoitaja opintojen pariin Savoniaan. Noista Savonia vuosista avasinkin lyhyesti edellisessä kirjoituksessa jo. :)
Nyt sitten on ne paperitkin kourassa ja työpaikka nyt muutamaksi kuukaudeksi. Olen siitä onnellisessa asemassa, että opintojen aikana löysin oman kiinnostuksen kohteeni niistä loppumattomista vaihtoehdoista. Sillä sairaanhoitajille on tarjolla jos jonkin moista.
Löysin työn jossa viihdyn ja selkäni kestää tätä tehdä. Ja mikä tällä hetkellä ainakin tuntuu suurelta bonukselta: päivätyö. Tiedän lomapäiviä lukuun ottamatta milloin olen töissä ja milloin vapaalla. Ja rakennustyömaallekin joutaa liki joka ilta töiden jälkeen.
5 ja puoli vuotta siinä kesti. Ensin piti keksiä mitä haluaa tehdä ja saada opiskelupaikka. Seuraavaksi karistaa ennakkoluulot ja keksiä millainen hoitaja minusta oikein tulee. Sitten kuitenkin löysin intohimon valitsemaani ammattia kohtaan ja oman tapani olla se sairaan(hyvä)hoitsu. Kaikki palat siis loksahtivat paikalleen ja siitä olen onnellinen, suorastaan todella onnellinen. <3
Silloin ajattelin, että onneksi ei tarvitse vielä päättää, kun seuraavan vuoden olin suunnitellut viettäväni armeijassa kurkkusalaatit päällä. Mutta eihän se sitten niin mennytkään, 44 aamua Kajaanissa ja kyynärsauvojen kanssa porteista pihalle. Olisiko jäänyt huimat kaksi viikkoa aikaa päättää, että mitä seuraavaksi, kun kevään haut oli jo alkaneet.
Pakko oli lähteä siitä miettimään, että mikä lukion teoria aineista eniten kiinnosti. Psykologia ja terveystieto sitten oli loppu pelissä ne jotka sekä kiinnostuksen, kirjoitettujen aineiden ja arvosanojen puolesta nousivat ykkösiksi. Niinpä hakupaperit lähtivät silloin 2013 keväällä Jyväskylän yliopistoon psykologian puolelle ja Kuopion Savoniaan sairaanhoitajaksi. Mutta lisäksi vielä yhteen paikkaan.
Sillä ihmisen mieli on ovela. Viimeinen yhteishaun päivä ja silloin se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta: "Haluan ensihoitajaksi!" Niinpä vielä yhdet hakupaperit Sakkylle ensihoitajaksi opiskelemaan. Ja sinnehän se tie sitten vei.
Amiska urani ei kuitenkaan kestänyt kuin sen yhden lukuvuoden, kun tie vei sairaanhoitaja opintojen pariin Savoniaan. Noista Savonia vuosista avasinkin lyhyesti edellisessä kirjoituksessa jo. :)
Nyt sitten on ne paperitkin kourassa ja työpaikka nyt muutamaksi kuukaudeksi. Olen siitä onnellisessa asemassa, että opintojen aikana löysin oman kiinnostuksen kohteeni niistä loppumattomista vaihtoehdoista. Sillä sairaanhoitajille on tarjolla jos jonkin moista.
Löysin työn jossa viihdyn ja selkäni kestää tätä tehdä. Ja mikä tällä hetkellä ainakin tuntuu suurelta bonukselta: päivätyö. Tiedän lomapäiviä lukuun ottamatta milloin olen töissä ja milloin vapaalla. Ja rakennustyömaallekin joutaa liki joka ilta töiden jälkeen.
5 ja puoli vuotta siinä kesti. Ensin piti keksiä mitä haluaa tehdä ja saada opiskelupaikka. Seuraavaksi karistaa ennakkoluulot ja keksiä millainen hoitaja minusta oikein tulee. Sitten kuitenkin löysin intohimon valitsemaani ammattia kohtaan ja oman tapani olla se sairaan(hyvä)hoitsu. Kaikki palat siis loksahtivat paikalleen ja siitä olen onnellinen, suorastaan todella onnellinen. <3
 |
| Näinpä siis toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua! <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti