Edellisessä tekstissäni avasin sitä mitä oli talopaketin valinta. Mistä kaikki lähti liikkeelle?
Sehän oli tosiaan vain alku soittoa. Sitten, kun oltiin päätetty talon pohjaratkaisu, päätetty talotoimittaja ja toimitussisältö, alkoi vääntäminen viranomaisten kanssa. Koska mitäänhän ei Suomessa rakenneta ilman lupaa.
Kaikki piti selittää juurta jaksaen. Millainen pohja, millainen lämmitysjärjestelmä, mihin menee jätevedet, miten ne puhdistetaan. Sentilleen piti tietää mihin tulee talo, autotalli ja rantasauna. Ja sitten ne, ihan suoraan suomeksi ilmaistuna, Helvetin naapurinkuulemiset.
Jokaiselta mökkiläiseltä ja vakituiselta naapurilta, jotka vain tietyllä säteellä meidän tontista oli, piti pyytää lupa, että saadaan rakentaa. Myös heille piti selvittää millainen talo, mihin kohti, mihin ne paljon puhutut jätevedet menee jne. Se ei vaan mene minun pieneen ja kovaan kalloon, että mitä se niille kuuluu mitä me meidän omalle tontille rakennetaan.
No, siihen meni se pari kuukautta. Kerran viikossa sai juosta rakennusvalvonnassa milloin minkäkin laisen lapun kanssa. Selvittää heille sitä, tätä ja tuota. Toisaalta se oli ihan selkeää hommaa. Täytit ne paperit mitä pyydettiin ja odotit seuraavan viikon käsittelyä. Mutta kyllä se hermoja kysyi. Kevät läheni koko ajan. Talon toimitus viikko oli jo sovittu eikä tontilta saanut kaataa edes puita ennen kuin lupa asia oli selvä.
Lopulta sitten 10.5. se lupa tuli ja taisi ensimmäiset puutkin kaatua jo samana päivänä. Ja siitähän se stressi ja tekeminen vasta oikeastaan alkoi.
Ensi piti tosiaan kaataa tontilta kaikki puut, viedä rungot ja toki myös kaikki risut tms. pois. Sitten alkoi kaivaminen ja maan edes takaisin ajaminen. Keväällä onneksi kelit vielä suosi. Saatiin ilman suurempia tulvia maatyöt tehtyä. Itse asiassa, kun perustusten teon jälkeen laitettiin sadevesi viemäreitä ja tehtiin sisä- sekä ulkopuolentäytöt oli jopa pieni helle jakso. Se kesän ainut muistaakseni.
Maatöiden jälkeen oli minun mielestäni koko rakennustyön paras ja jännittävin vaihe. Rungon pystytys. Sen meille teki ulkopuolinen urakoitsija. He siis tekivät talon säältä suojaa. Kaikki aina ulkoverhouksesta höyrysulkumuoviin. Tuona aikana sai katsella vieressä, kun talo valmistui, alkoi oikeasti hahmottua mihin sitä on ryhtymässä.
Ja sitten se iski, todellisuus, mitä kaikkea sitä itse vielä joutuu tekemään. Isot kasat oli varastossa jemmassa villaa, kipsilevyjä, erilaista puutavaraa ja vielä enemmän tavaraa piti sitten haalia rautakaupasta. Esimerkiksi väliseinien rakentamisesta minulla ei ollut mitään kokemusta, mutta eihän se auttanut kuin lukea ohjeita ja alkaa kokeilemaan, että miten se alkaa sujua.
Helppoa ei ollut luvan saaminen, mutta ei se helpottanut senkään jälkeen. Töiden ja koulun ohella, kun suurimman osan illoista ja viikonlopuista vietti pölyisellä työmaalla, olo oli kuin tohtori Jekyll ja herra Hydellä. Päivisin sairaanhoitaja, illalla kirvesmies, tai nainen itse asiassa. :D Olihan se vaihtelua, mutta ei mitenkään helppoa. Mutta tänne asti on selvitty, ja kyllä se loppu tulos palkitsee. <3
Sehän oli tosiaan vain alku soittoa. Sitten, kun oltiin päätetty talon pohjaratkaisu, päätetty talotoimittaja ja toimitussisältö, alkoi vääntäminen viranomaisten kanssa. Koska mitäänhän ei Suomessa rakenneta ilman lupaa.
Kaikki piti selittää juurta jaksaen. Millainen pohja, millainen lämmitysjärjestelmä, mihin menee jätevedet, miten ne puhdistetaan. Sentilleen piti tietää mihin tulee talo, autotalli ja rantasauna. Ja sitten ne, ihan suoraan suomeksi ilmaistuna, Helvetin naapurinkuulemiset.
Jokaiselta mökkiläiseltä ja vakituiselta naapurilta, jotka vain tietyllä säteellä meidän tontista oli, piti pyytää lupa, että saadaan rakentaa. Myös heille piti selvittää millainen talo, mihin kohti, mihin ne paljon puhutut jätevedet menee jne. Se ei vaan mene minun pieneen ja kovaan kalloon, että mitä se niille kuuluu mitä me meidän omalle tontille rakennetaan.
No, siihen meni se pari kuukautta. Kerran viikossa sai juosta rakennusvalvonnassa milloin minkäkin laisen lapun kanssa. Selvittää heille sitä, tätä ja tuota. Toisaalta se oli ihan selkeää hommaa. Täytit ne paperit mitä pyydettiin ja odotit seuraavan viikon käsittelyä. Mutta kyllä se hermoja kysyi. Kevät läheni koko ajan. Talon toimitus viikko oli jo sovittu eikä tontilta saanut kaataa edes puita ennen kuin lupa asia oli selvä.
Lopulta sitten 10.5. se lupa tuli ja taisi ensimmäiset puutkin kaatua jo samana päivänä. Ja siitähän se stressi ja tekeminen vasta oikeastaan alkoi.
 |
| Tuossa vaiheessa nuo törröttävät putketkin tuntui suurelta edistykseltä :D |
 |
| Onneksi ei tarvinnut tuota vielä itse osata tehdä |
 |
| Siitä eteenpäin sitä sitten on tehty hyvin pitkälti itse |
Kommentit
Lähetä kommentti