Paras, paskin, rakkain, raskain

Viimeiset kaksi vuotta, parasta, paskinta, rakkainta ja raskainta vuotta ikinä.

Kaksi vuotta sitten, aika tarkalleen päivälleen, tulin takaisin Shanghaista. Kolme kuukautta kaukana kaikesta ja kaikista, muovasi sekä minua, että ajatuksiani elämästä. Oppi arvostamaan aika kummallisiakin asioita. Vettä voi juoda hanasta, ruoan kanssa saa kylmää juotavaa ja tuoreita vihanneksia, töissä käsiä pestessä saa ottaa niin monta paperia kuin kuivaaminen oikeasti vaatii. Niin ja sisällä ei tarvitse kenkiä.


Jos tuolta reissulta palatessa olisin tiennyt mitä seuraavat kaksi vuotta tuo tullessaan, niin olisin saattanut jopa harkita jäämistä sinne Jumalan selän taakse vielä hetkeksi. Tai en ehkä kuitenkaan, mutta usko siinä olisi ollut koetuksella jo siinä vaiheessa. Sillä, kun nyt katsoo sinne kahden vuoden päähän, puhumattakaan vielä kauemmas, en vaikeaa tunnistaa itseäni tai elämääni.

Tuo nainen taisi jäädä Shanghain valoihin

Kiinasta paluun jälkeen muutin nykyisen avopuolisoni luokse. Ei ollut omaa asuntoa, olin ollut viitisen kuukautta periaatteessa koditon. Se oli luonteva ratkaisu, vaikka toisaalta hullu sellainen. Me ei kuitenkaan siinä vaiheessa oltu tunnettu kuin vajaa puoli vuotta ja siitä ajasta se 3 kuukautta oltiin vain viestien välityksellä yhteydessä toisiimme. Siitä se kuitenkin alkoi arki sujua. Tutustuttiin, rakastuttiin, muovattiin elämästä meidän näköinen.


 Seurassa se elämä vaan tuntuu ja maistuu paremmalle

Mutta eihän se tietenkään ihan mutkattomasti mennyt. Olin henkisesti vielä todella rikki. Ero, asuminen ulkomailla, kodittomuus, suuret elämän muutokset, ne veivät minut todella syviin vesiin, ja se toi uuteen parisuhteeseen haasteita enemmän kuin tarpeeksi. Siihen päälle vielä opinnot, uudet työkuviot ja talo projekti. En todellakaan päästänyt itseäni helpolla. Kaiken tuon keskellä kuitenkin minua oli pystyssä pitämässä rakkaita ystäviä, perhe ja tietenkin se oma rakas.

Ystävän lahja syntymäpäivänä,
kaunis ele muistutukseksi ystävien rakkaudesta

Miksi nämä kaksi vuotta sitten ansaitsevat otsikossa mainitsemani kuvauksen?

Uuden parisuhteen ja rakkauden löytäminen, valmistuminen, työpaikka, talon rakentaminen ja tulevaisuus, tai se miltä se näyttää. Ne ovat tehneet vuosista parhaita tähän saakka. On tapahtunut niin paljon kaikkea odottamatonta ja hurjan siistiä. Ja ne ovat tehneet minut todella onnelliseksi.

Vielä opiskelija...

.. ja valmis sairaanhoitaja.
Liekkö tuossa muuta eroa kuin silmälasit ja hiusten väri. :D

Järkyttävä pelko uudesta, sen uuden menettämisestä, stressi, se että henkinen hyvinvointi on ollut enemmänkin henkistä pahoinvointia. Nuo asiat ovat tehneet näistä vuosista paskoja. Ehkä tämä kuvaa tätä ajan jaksoa kaikkein vähiten, mutta en minä tässäkään kohtaa valehtele.

Uudet ja vanhat ystävät, työkaverit, oma perhe ja mieheni perhe ja se oma mies. Kaikki uudet ihmiset ja ne, jotka kaikesta huolimatta ovat pysyneet elämässäni näiden hullujen aikojen läpi. Ne ovat tehneet näistä kahdesta vuodesta rakkauden täyteisiä. Vielä Shanghaissa epäilin, etten ikinä löytäisi tällaista rakkautta. Minulle täydellistä (tai ainakin lähes täydellistä) puolisoa, mutta nämä kaksi vuotta ovat todistaneet tuon epäilyn täysin vääräksi.

Lupaus yhteisestä tulevaisuudestakin on olemassa

Koulutuksen loppuun saattaminen, rakentaminen, uudet työkuviot, sotkut sekä parisuhteessa että ystävyys suhteissa, epävarmuus omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnista. Paljon isoja asioita, elämän muutoksia, pitkiä päiviä ja projekteja. Kun kuukausi kaupalla ensin käy harjoittelussa/koulussa tai töissä ja illat/yöt rakentaa ei siinä muuta elämää oikein tahdo olla. Se käy sekä fyysisen että henkisen jaksamisen päälle.

Huumorilla selviää monesta

Mutta näistä kaikista positiivisista ja negatiivisista asioista, on kokonaisuutena kehkeytynyt elämäni antoisimmat vuodet tähän saakka. Paljon on tullut opittua elämästä, itsestä ja muista ihmisistä. Mitään ei pidä enää itsestään selvyytenä, ei ihmissuhteita, terveyttä, taloudellista tilannetta, puhumattakaan siitä miten itse reagoi vastaan tuleviin asioihin.

Seuraavat vuodet eivät näytä ainakaan rauhallisemmilta. Kaikkea uutta, jännittävää ja kiehtovaa on jo nyt tiedossa, puhumattakaan niistä yllätyksistä joita elämä poluillemme pudottelee. Neuvoni siis teille kaikille, ottakaa avosylin ja ennakkoluulottomasti vastaan kaikki mitä elämän tullessaan tuo. Välillä joutuu puskemaan vastatuleen, mutta kyllä sitä myötätuultakin mahtuu varmasti kaikkien elämään. Duudsoneita lainatakseni "Live your dream" <3

Omasta talosta en edes tiennyt unelmoivani, ennen kuin se kävi todeksi