Joku viisas sanoi meille, että kun väliseinät on valmiit niin, sitten on jäljellä enää pikku hipluuta.
No, kyllä se reilu 100 neliömetriä laatoittamista on kaukana pikku hipluusta. Eikä se tuon kokoisen talon seinien tasoittaminen ja maalaaminenkaan ihan viikonlopussa tapahtunut. Mutta ne on jo takana päin. Pinnat on olleet jo jonkin aikaa valmiit.
Minun mielestäni pikku hilpuuta olivat ennemminkin ovien asennus, listojan laitto, kalusteiden asennus tms. Ne oli sellaista mukavaa puuhastelua. Toki tarkkaa hommaa, mutta siinä sai aikaiseksi nopeasti näkyvää ja valmiin näköistä.
Tässä loppu vaiheessa on vaan alkanut käydä niin, kun ei varmaa päivää ole ollut tiedossa enää vajaaseen pariin kuukauteen siitä, että milloin päästään muuttamaan, niin ei motivaatio meinaa riittää loppu rutistukseen. Pienistä asioista on kiinni se, että olisi valmista, mutta jotenkin ei saa aikaiseksi, kun ei sitten kuitenkaan voi muuttaa.
Tässä on siis esteenä vielä viranomaiset. Mutta se asia on onneksi jo hoidossa, eli hyvällä tuurilla Vappuun mennessä jo päästään muuttokuormaa viemään ja pitämään jonkinlaisia vappupirskeitä. :D
Sen verran tässä loppu vaiheessa on oppinut, että asiat kannattaa tehdä kerralla loppuun. Jos jonkin asian jättää kesken, että tehdään tuo sitten sen ja sen homman jälkeen, niin se jää herkästi tekemättä. Esimerkiksi tiskikonetta asentaessa jätettiin etulevy laittamatta, kun integroitava kone valittiin. No, siinä meni pari viikkoa ennen kuin se saatiin lopulta siihen laitettua. Sama kävi kodinhoitohuoneen kalusteiden vetimien kanssa. Ovet asennettiin varmaan helmikuussa ja olisiko ollut viime viikolla, kun lopulta saatiin ne vetimet.
Odottavan aika on pitkä. Ja se on TODELLA pitkä, kun on kyse näin suuresta elämän muutoksesta. Jossain vaiheessa rakentamista alkoi tuntua, että niinkö se tontti, rakennustyömaa, talo alkaa koskaan tuntua kodilta, mutta nyt kun kahvinkeitin on keittiössä, muutamia kalusteita paikallaan jne, se tuntuu jo enemmän kodilta kuin meidän kerrostaloasunto. Eikä sitä muuttoa malttaisi millään odottaa, mutta on tässä tilanteessa onneksi ne hyvätkin puolensa. Tuleepahan siivottua kaikki rakennuspölyt pois ja ehkä jopa asennettua ne kuuluisat viimeiset listan pätkät. Sillä minä vannoin jo ensimmäisessä palaverissa talotoimittajan kanssa, että me ei muuteta ennen kuin jokainen lista on paikallaan.
Josko tässä olisi tarpeeksi rakentamisesta. Jossain vaiheessa ehkä sitten pihojen laitosta, autotallista, rantasaunasta jne, mutta jospa sitä saisi huilata hetken rakentamiselta. ;) Ja toki sitten kuvia, kun on saatu muutettua ja vähän tauluja seinille tms.
No, kyllä se reilu 100 neliömetriä laatoittamista on kaukana pikku hipluusta. Eikä se tuon kokoisen talon seinien tasoittaminen ja maalaaminenkaan ihan viikonlopussa tapahtunut. Mutta ne on jo takana päin. Pinnat on olleet jo jonkin aikaa valmiit.
Minun mielestäni pikku hilpuuta olivat ennemminkin ovien asennus, listojan laitto, kalusteiden asennus tms. Ne oli sellaista mukavaa puuhastelua. Toki tarkkaa hommaa, mutta siinä sai aikaiseksi nopeasti näkyvää ja valmiin näköistä.
Tässä loppu vaiheessa on vaan alkanut käydä niin, kun ei varmaa päivää ole ollut tiedossa enää vajaaseen pariin kuukauteen siitä, että milloin päästään muuttamaan, niin ei motivaatio meinaa riittää loppu rutistukseen. Pienistä asioista on kiinni se, että olisi valmista, mutta jotenkin ei saa aikaiseksi, kun ei sitten kuitenkaan voi muuttaa.
Tässä on siis esteenä vielä viranomaiset. Mutta se asia on onneksi jo hoidossa, eli hyvällä tuurilla Vappuun mennessä jo päästään muuttokuormaa viemään ja pitämään jonkinlaisia vappupirskeitä. :D
Sen verran tässä loppu vaiheessa on oppinut, että asiat kannattaa tehdä kerralla loppuun. Jos jonkin asian jättää kesken, että tehdään tuo sitten sen ja sen homman jälkeen, niin se jää herkästi tekemättä. Esimerkiksi tiskikonetta asentaessa jätettiin etulevy laittamatta, kun integroitava kone valittiin. No, siinä meni pari viikkoa ennen kuin se saatiin lopulta siihen laitettua. Sama kävi kodinhoitohuoneen kalusteiden vetimien kanssa. Ovet asennettiin varmaan helmikuussa ja olisiko ollut viime viikolla, kun lopulta saatiin ne vetimet.
Odottavan aika on pitkä. Ja se on TODELLA pitkä, kun on kyse näin suuresta elämän muutoksesta. Jossain vaiheessa rakentamista alkoi tuntua, että niinkö se tontti, rakennustyömaa, talo alkaa koskaan tuntua kodilta, mutta nyt kun kahvinkeitin on keittiössä, muutamia kalusteita paikallaan jne, se tuntuu jo enemmän kodilta kuin meidän kerrostaloasunto. Eikä sitä muuttoa malttaisi millään odottaa, mutta on tässä tilanteessa onneksi ne hyvätkin puolensa. Tuleepahan siivottua kaikki rakennuspölyt pois ja ehkä jopa asennettua ne kuuluisat viimeiset listan pätkät. Sillä minä vannoin jo ensimmäisessä palaverissa talotoimittajan kanssa, että me ei muuteta ennen kuin jokainen lista on paikallaan.
Josko tässä olisi tarpeeksi rakentamisesta. Jossain vaiheessa ehkä sitten pihojen laitosta, autotallista, rantasaunasta jne, mutta jospa sitä saisi huilata hetken rakentamiselta. ;) Ja toki sitten kuvia, kun on saatu muutettua ja vähän tauluja seinille tms.
 |
| Ehkä parhaat kahvit ikinä <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti